Nokikana, sinikana....hyppysellinen suolaa...
minulle tuokaa...huusi tuo loinen
raahusti...melkeinpä laahusti
puisen hirren tykö...
kurkkuunsa kulautti...hiukkasen lorautti
huuliaan sipaisi...kieltään lipaisi
aimo annoksen herkkua tuota...
otti...ja suuhunsa hotkas...Ja sitten lauloi...
Unikana...sinikana laulua kuunteli...
korviaan höristeli
kaulaansa ojenteli...kurkkuaan karisteli
ja ilmoille päästi...
ulvovan ulvauksen...jo säikähti sääski
Puolet kuusta heti äkkiä pimensi...
huulia sinersi ja kannel soitti
lensi järvestä usva
ja aamu koitti
Kauhusta kangenneena ...nokikana, nokinenä...
silmiään kääntelehti...ruumistaan vääntelehti
Kiveltä kivelle otti askeleen...
hyppi ja loikki...pihamaan poikki
jälkiä jälkeensä jätti vain kaksi...
nekin muuli tuo lihava...
talloi pipanaksi
