Nokikana, sinikana....hyppysellinen suolaa...
minulle tuokaa...huusi tuo loinen

raahusti...melkeinpä laahusti
puisen hirren tykö...

kurkkuunsa kulautti...hiukkasen lorautti
huuliaan sipaisi...kieltään lipaisi

aimo annoksen herkkua tuota...
otti...ja suuhunsa hotkas...Ja sitten lauloi...

Unikana...sinikana laulua kuunteli...
korviaan höristeli

kaulaansa ojenteli...kurkkuaan karisteli
ja ilmoille päästi...
ulvovan ulvauksen...jo säikähti sääski

Puolet kuusta heti äkkiä pimensi...
huulia sinersi ja kannel soitti

lensi järvestä usva
ja aamu koitti

Kauhusta kangenneena ...nokikana, nokinenä...
silmiään kääntelehti...ruumistaan vääntelehti

Kiveltä kivelle otti askeleen...
hyppi ja loikki...pihamaan poikki

jälkiä jälkeensä jätti vain kaksi...
nekin muuli tuo lihava...
talloi pipanaksi