Anteeksi
en voi olla katsomatta
koskematta
palaamalla puheilla eiliseen.
Havahdun
en osaa keskittyä
minä menetän
joka päivä
minuutteja
tunteja
päiviä
hetkiä
joissa en ole
mukana
Pelkään että karkoitan
tulette
etäisiksi
enemmän ja
enemmän
Ikävä polttaa
sisälläni
mietin vain
hetkeä
kun pitää
lähteä
Ajattelen
jo seuraavaa
kertaa
siihen on
ikuisuus
syöminen
juominen
tuntuu
turhalta
itsestäni
huolehtiminen
eläminen
itselleni
Minä kävelen
jo yksin
kaipaus
tyhjyys
ajantaju
katoaa
Tiedän että
on raskasta
olla kanssani
mutta en
vain saa
ravistettua
itseäni
irti
Minä katson
kuuntelen
käytän aikani
hengittäen
joka solullani
minuun ei
mahdu
muuta
kuin rakkaus
jota
tunnen
kaipaus
jonka sisällä
olen
Minä olen
toisessa
ajassa
koko illan
Minä käperryn
rutistun
omaan sisäiseen
maailmaani
minä jaksan
nousta vain
kun tiedän
että
tapaamme
Muun ajan
olen hukassa
itseltäni
muilta
olen eilisen
vanki
huomista
ei ole
Minulla
on niin
ikävä
kopsetta
jalkojen
iloista pulinaa
touhua tohinaa
väittelyjänne
leipomista
kilinää
kalinaa keittiössä
halauksia
kikatusta
Kuka pyyhkisi
surun
minusta
pesisi
pois
katkeruuden
opettaisi
hyväksymään
antamaan
tilaa muullekkin
kuin ikävälle
ahdistukselle
syytöksille
Minä pakahdun
mikään ei
auta
aikakaan
minä
vajoan
syvemmälle
Kun istun
käpertyneenä
meleni
kiitää
kuin pikajuna
kelaten eilisiä
ikäviä
iloisia
muistoja
Jos voisin
palata
saada
takaisin
mutta välimatka
ei pelkkä
maantieteellinen
on liian suuri
Joskus
ikävä
kouraisee
niin syvältä
silloin haluaisin
että en
muistaisi
en näkisi
eilistä
että
vain
muuttuisin
muistoksi
muille
Keho
on temppeli
jota pitäisi
rakastaa
palvoa
minun temppelini
on raunio
sen peruskivi
on kadonnut
luhistunut
pahemmin
kuin minkään
järistyksen
jälkeen
Minä
palelen
minulla
on hiki
olen kuiva
itku
on
läsnä
vaikka
kyyneleet
eivät
pisaroi
Olette
minulle
aina
se meiän
joukkue
tiimi joka
puhaltaa
yhteen
mutta
hajoamme
moniin
suuntiin
viisi on
meitä
mutta neljä
ovea
Vaikka ovet
olisivat
lähellä
jopa
vieressä
välissä
on seinä
eikä
siitä
voi
kulkea
Elän
unelmassa
maailmassa
jota
en pysty
avaamaan
päästämään
ketään
sisälle
ja josta
en löydä
enää
ulos
