Täs harmaahapset toisilleen
he hiljaa hyräilee.
Kätensä uumains ympäril
lempeesti kietoutuu.
Istuvat parvekkeellansa
unelmains hirsitalon.
päin järvenselkää muistoissaan
kutreissaan ruskon palo.
Suonikas käsi kohmeinen
näin toiseen hakeutuu.
Sit hellästi nyt puristaa
kuin lämpöö etsien.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Muistatkos äiskä unelman?
me saavutimme tämän.
Ei pitkää matkaa jäljelläin
meil kulkea kuin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi iskä, ainoo armahain
me todellakin saimme,
sen kaiken onnen, hellyyden
mit kohdatessain haimme.
Huulensa hauraat etsiytyy
toistensa tuttuuteen.
Niin turvalliseen suudelmaan
onneensa sulautuen.
Tän lämmön, kauniin rakkauden
peipot sen näki, katsoi..
Kyyneltens läpi lauluaan
heil kunniakseen jatkoi.
Seuraa meitä Facebookissa
