Kun ihminen kohtaa toisen ihmisen,hetki tuntuu epätodelliselta.
Sitä miettii hiljaa itsekseen,mistä tunteet ilmestyy.
Mistä rakkaus saa juurensa,mihin juuret haihtuu kun rakkaus katoaa.
Voi jokainen kysyä itseltään,onko rakkaus todellista, onko rakkautta olemassakaan,
kun tunteet niin helposti saa hukkumaan.
Rakkaus kukan tavoin kukoistaa, mutta liian paljon kasteltuna sen pystyy hukuttamaan,
kuten vastoin käymiset rakkauden saa katoamaan.
Onko rakkaus todellista, jos se kukan tavoin unohtaa voi,
mikä sen kukoistamaan sai.
Jos kaiken kokenut yhdessä on, ja silti kykenee vannomaan,
ikuista rakkautta puolisolleen,
se kertoo todellisen rakkauden ovellesi saapuneen.
Mistä tiedät löytäneesi, ikuisen rakkautesi, ikuisen rakkaasi ja elämäsi?
Se kerran ovellesi koputtaa ja sinne ikuisesti jää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tässä vieläkin näitä aikaisenpia runoja olen lueskellut, kun aikaa on ollut syventyä kunnolla. MInäkin saman miehen kanssa 35 v aviossa oltu. Aina on luotettu toisiimme ja meille uskollisuus on ollut kaiken perusta. Tietysti kunnioitus, rakkaus ja ystävyys. Ja vaikka itse uskova ja toinen ei, niin ei ole haitannut meidän liittoamme. Taitaa sen viinan puolelle enemmä mennä vaan pärjätty on niissäkin ongelmissa. Niissä suruissa nämä runot ovat mieltäni lohduttaneet ja tietty lapset ja ystävät Nythän tuo mies jo vanhentunut ei jaksa enää niinkuin ennen. Muutenkin iän mukana äkkipikaisuuskin lauhtunut. En ole koskaan ollut pitkävihainen enkä menneitä jauhanut kun se ei mitään auta päinvastoin haittaa tekee Kuitenkin huomaan itsenikin kasvaneen parenpaan suuntaan rauhallisuus ja luottavaisuus tulevaisuuteen ja että kaikki asiat ratkeaa aikanaan, kun niitten aika on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla