VIE MINUT SINNE
MISSÄ ILTATAIVAS KUVAJAISTAAN PEILAA
PEILITYYNEEN JÄRVENPINTAAN.
VIIMESÄTEET AURINGON LUO PURPPURAISEN HOHTEEN
PILVENREUNUKSEEN
VIE SINNE.
SIELLÄ ILTA VERKKAAN KUTOO VARJOT TUMMUVAT
YLLE MAAN JA HELMAAN KUUSIKON.
KUU HOPEISENA HOHTAA, SILTAA RAKENTAA.
TUULI TYYNTYY, NUKAHTAEN SUOJAAN LEHVISTÖN.
NOUSEE USVA YLLE HÄMÄRIEN NURKKIEN,
VALON KUUN KUN KOHTAA, SEITIOHUENA HOHTAA,
PUITTEN OKSIIN PISAROIKSI VAIPUEN.
VIE SINNE.
SYTTYESSÄ NUOTION, SAVU HAIHTUU ILLAN VIILENEVÄÄN PIMEYTEEN.
VARJOT HÄILYVÄISET VALKEUDEN,
TANSSII OKSISTOSSA PENSAIDEN.
KIPUNOIDEN KIMMELLYKSET KOHTI KORKEUTTA KOHOO,
KERA TÄHTIVÖIDEN
OHJAA TIETÄ IKÄVÖIVÄN SYDÄMEN, KAUKAISUUTEEN,
TÄHTITARHAIN TAA.
VIE SINNE.
SIELLÄ ONNELLISTEN MAA.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla