Minä onnen lantin löysin kerran,
siitä unessa iloitsin hetken verran.
Sain rikkautta, maista mammonaa,
oli sydän täynnä onnelaa.

Minä luulin; tämä on paras tie,
joka elämässä onneen vie:
Kun saa mitä ikinä haluaa,
eikä tarvitse mitään odottaa.

Saa onnen lantilla kaiken sen,
mitä mieli tekee sydämen.
Ei koskaan puute, ahdistus näy,
kun onnen lantti, taskussa käy.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vaan sitten alkoikin ahdistaa;
tämä ei tyydytä kulkijaa.
Ei rikkaus onnea tuonutkaan,
se vangitsi aina uudestaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minä kaipasin jotain parempaa,
jota ei lantilla ostaa saa.
Sydän etsi rauhaa ainiaan,
sen taivas meille lahjoittaa.

Sen matkalla kerran löysinkin,
sain rauhan ja onnen ikuisen.
Sen rahatta, hinnatta ostaa sain,
se lahjana annetaan kaikille ain.

En onnen lanttia kaipaa enää,
se minulle aina teki tenän.
On Taivas, onnen lantti parhain,
saan sieltä kaiken, myöhään ja varhain.

Oli onnen lantti unta vain,
se minulle näytti mitä sain:
Ei sydän koskaan rauhaa saa,
se aina vain kaipaa parempaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla