Avaan mökkini oven hiljaa
astun päivään heräävään.
Tahdon nähdä, kun puutarhan kukat
taas aukeevat sädehtimään.
Joka ainoan kukkani yksitellen
ääreltä vierin mä tervehdin,
kaikkein kauneinta liljankukkaa
terälehdille suutelin.
Ritarinkannusten heleä sini
vuosi vuodelta valloittaa.
Komeitten vartesi tyylikäs rivi
minut sekaisin onnesta saa.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Voimavärit keltainen, oranssi
vastaan runsaina ryöppyää.
Krassirykelmä, spiraalit nauhusten
päivään syttyjä tuo, kipinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Värikirjon keskellä pysähdyn kyselemään:
onko lupa ja kenties oikeinkaan
näin paljon kukkia rakastaa?
Päivänliljalta saan heti vastauksen:
kun reilusti rakkautta osakseen saa,
on helppo hehkua, kukoistaa.
Tää on meidän tarumme yhteinen -
tuulahdus saarelta satujen.
Seuraa meitä Facebookissa
