Valkeat vainiot, viljapellot,
vanhat, kumisevat seinäkellot.
Henkäys vanhaa,
ei kaipuuta uuteen.
Tummuvaa taivasta,
tähtiä - täältä ikuisuuteen.
Hiljaista, haipuvaa,
tunnelmaan taipuvaa.
Luontoa lumoavaa mielin määrin,
kauneuden tästä sisimpääni käärin.
Sininen, samettinen taivaanranta,
kuu loistaen kortensa kekoon kantaa.

Oi Västilä, Västilä - sinun kanssasi kaulakkain,
olet paikoista kaikista minulle rakkain!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla