Avaan hiljaa portin hautausmaan,
käyn äidin haudalle kukkia istuttamaan.
Korista kurkkivat viehkeät orvokit,
toukokuun toisen sunnuntain maskotit.

Syvä sini orvokin kuvastaa;
myös äidin rakkaus syvältä kumpuaa.
Niin puhdasta, aitoa, kaunista,
katse orvokin osaa sen kertoa.

Kukat paaden äärelle ryhmittelen,
kultaista äitiäin kiittäen ajattelen.
Virta muistojen silmät kostuttaa,
kumpa äidin lailla osaisin itsekin rakastaa!