On vuosi 1957
joulu on taas käsillä
painajainen
Joulupukki on minut unohtanut
ei ole minua kirjoihinsa kirjannut
ei kymmeneen jouluun jonka olen elänyt
aina joulun jälkeen olen koulussa pelännyt
miksi pukki on minut hylännyt
ainekirjoitusta koulussa kun olen kyhännyt
joulusta ja lahjoista
mitä minä kirjoitan
miten orvon joulun sanoiksi puen
sydän särkyy ja kuoreensa käpertyy
huono aineen on oltava
ettei vain opettaja sitä ääneen lue
ja surkeuttani sanoiksi pue
tyttö tuhma ei lahjoja saa
niinhän se sanoiksi puetaan.
ei onneksi risujakaan.

Yhdestoista joulu
pukki minut on huomannut
paketin pienen eteisen harmaalle penkille heittänyt
vapisevin mielin otan sen käteen
tunnustelen
nimeni luen
on se minulle
avaan varovasti kääreen
villasukat
ihanat harmaat , langassa hopeahippuja.
Pukki tietää että olen olemassa.
Kiitos sukista

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla