Noustessa pääsiäisaamun
kohti kirkkoa kävelen,
kellojen soinnissa kuulen
kaiun riemullisen.

Loiste auringon häikäisevä
tätä aamua kuvastaa,
on murrettu kuoleman pato,
valo ääretön tulvia saa.

Kirkkosaliin astuessa
äänet sisälläin hiljenee,
kohta urut alkavat soida,
taivaan akkunat aukenee.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla