Kaappia kaivelin himoiten katsoin,kylläisin sekä myös rasvaisin vatsoin.
Tuossa ois suklaata suikkaanpa suuhun,ei sitä viskata voi kai muuhun.
Pistänpä nakista palsen pienen,viehän se minulta mukanaan kielen.
Pullapitkosta palasen leikkaan,vadelmahillolla senkin mä meikkaan.
Kalorit kaameat kiloiksi kertyi,kyljykset minulle senkun vain yltyi.
Sittempä päätin tämä on loppu,minulle tuli kaamea hoppu.
Katseeni käänsin,päätäni väänsin,Painonvartiat,äänehen äänsin.
Sinnepä minä nyt tästä lähden,näiden kaameiden kilojen tähden.
Täällä on tyttöjä meitä monta,joukossa joskus myös poika kulta.
Kaikilla kohde on hoikempi minä,ei enää kilot minussa idä,niillä on
suuntana pienempi luku,kohta sen huomaa koko suku.
Rasvaa en rakasta, en suklaata suosi,minulle porkkana on tapa uusi.
Kaalia kaupasta kassissa kannan,tomaatin lapselle karkiksi annan.
Leivälle salaatinlehden mä taitan,kurkusta kukkia seuraksi laitan.
Kevyt on mieli ja kevyt on olo,eihän tapa tuo uus olo nolo.
Sinnepä astele vanha ja nuori,tyttö,poika,vaari ja muori.
enakkoluulot itseltäs kuori,vastassa taistelun tulos on suuri.
Paketti voita on paljon rasvaa,siitä se monen vatsakin kasvaa.
Vain laskepa kiloja menneitä noita.Oi miten paljon oiskaan voita!
