Pieni runo rimpuili irti
tasapaksusta talvipäivästä,
hiirenharmaista pilvistä,
sepelimurskasta jäisellä asfaltilla.
Koululaisten kikatuksesta
koulupäivän päättyessä,
iltahämärän heräillessä.

Hyppäsi puun oksalle
ja siellä riekkui,
irvisteli iloisesti
ja huusi:
"Kevät vain nukkuu,
ei mene kuin hetki,
kun se herää
ja kaiken valon
ympärilleen kerää."

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla