PAKENIJA UNEN

On unieni maailma maailma värien.
Sinne suruja, ahdistusta pakenen.
Ei kysele, ei se moiti
ei mitään tahdo tietää elostani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se kulkee kuun valossa
sen hopeisessa sillassa
sylissä tuon öisen taivaan
avaruuden rannattoman.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hiljainen, äänetön on se maailma.
Rauhan satama.
Värit mustat ahdistuksen maassa mataa
surun tummat sävelet niitä saattaa
ajaa pelko takaa.
Jos saa ilo vallan
liekehtii maalma.
Säkenöi riemua kirkas avaruus.
Aukeaa elo uus.

Ei kestä se
jo päivä kajastaa.

On mentävä
ei katso aamu yön tanssia.

.

Vierailija

Elämän liekki.

 

Synnyit syvällä, pimeyden uumenissa

ponkaisit itsesi ilmoille.

Paloit riehakkaasti, roihuten.

Kyynelvirta ei saanut sammumaan

ei tuulet ja tuiskut uupumaan,

raekuurotkin kestit kirkkaana.

Nyt on vihurit vaienneet

ukkosmyrskyt laantuneet

palat lepattaen

hapuillen sinne tänne,

--illan hämärtyessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla