Tahtoisin ulos maailmasta!
Olisipa maailma meidän, sinun ja minun,
eläisimme paikassamme vain kahden.
Ei olisi elettyä menneisyyttä,
ei mikään sitoisi meitä, ei elämän
joukkoihin ei yhteisöjen sääntöihin.
Olisimme vapaat!

Elämä meissä, sinussa ja minussa
olisi voimallisesti läsnä.
Vain kahden olisimme Paratiisissamme.
Saisimme kulkea rakkautemme
kukkuloita, viheriäitä laaksoja, siellä
rauha kasvaisi sielujemme syvyyksiin,
olisi ilo läsnä meissä, askeleissa,
ilmassa jota hengitämme.

Olisi meille Elämän nautinnon aika,
sinulla ja minulla, yhdessä.
Ei vaivaisi meitä piikkien pistot,
ei rikottu tulevaisuus, ei olisi polullamme
esteitä ei lasinsirpaleita joihin jalkamme voisi haavoittua.
Luojamme voimasta lankeaa meille ravinto.
Olisi hedelmäpuita, jotka antaisivat satoaan.
Emme pajon tarvitse, kun meillä on intohimoinen rakkautemme, kaipauksen täyttymys toisiimme ja elämään.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Paratiisissamme virtaisi kirkasvetinen soliseva puro,
äänensä olisi musiikkimme, kuinka suloisesti se laulaisikaan.
Saisimme kirkkaassa purosssa virkistyä, sammuttaa janomme, vesi olisi puhtautemme luoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Saisimme kahden vaeltaa aurinkoisella savannilla.
Illan tullen käpertyisimme sylikkäin silkkiseen yöhön,
yön syleilevään suloon, nurmen pehmeys ihoillamme.
Sylikkäin saisimme nukahtaa lämpöisen yöhön, toisiimme kietoutuneina, olisimme kahden, sinä ja minä yhtä taivaan tähtikirkkauden alla.

Lainaus:

Samaa mieltä,ei hyvä. Ehkä teini-ikäisen runomaailmaa enemmän.

Kiitos tuosta teini-ikään luotsaamisesta, iäkäs kirjoittaja on tyytyväinen :))

Sisältö jatkuu mainoksen alla