Lieköhän hellettä, kysyy lehteä lukeva akka.

Ukko ikkunan pielessä tihrustaa pakkasmittaria.

30 astetta, taetaa tareta, ee vilustuta nippa nappa,

Sisältö jatkuu mainoksen alla

murahtaa mies, kahvipöytään köpötellen käy ja

Sisältö jatkuu mainoksen alla

kauhoo kuppiinsa kourallisen pulmusokeria.

Eepä tarvihe vielä humelolle haatapaekkoo tilata,

yhä kuuluu ja näkkyy sokurikin sulavan suussa!

tirahtaa akka, persokupin silti ukolleen kaataa.

Mittee ne isossa mualimassa messoo ja melskoo?

utsii ukko, harvakseltaan huokaa, akkaansa katsoo.

Sottoo, sottoo, ja vielä kerran, surmoo ja sottoo

ee immeinen raahassa, rakkauvessa ikuna ellee ossoo,

marisee akka, tarkkaan tutkiskellen ukkoa vilkuilee,

hetkisen siinä hihittelee, ja pian jo aivan kikattelee:

Out kuin töyhtöhyyppä, kulumakarvatkin pörhistelee,

mihinkähän miekii kanssais jouvvun, kelevon kutale?

Häh, havahtuu ukko, elohiiri vipattaa silmäkulmassa,

myö vaevaestalossa ihteemme passuutettaan ihan kohta,

sie kuvot, virkkoot ja akkain kanssa juoruvat kilivan -

mie ukkoin kanssa korttia lyön ja rollaattorirallia ajan.

Vierailija
Vierailija
Vierailija
Vierailija

Kovin on kotoinen kuvaus vanhan parin päiväkahvihetkestä.  Uskottava, vaikka varmaan keksitty.

 

Ihan on kuin meiltä.  Akka motkottaa.  Ukko luimistelee.  Rakkautta on silti ilmassa.

 

Luonnehtisin, että kylläpäs on kivaa kun saa lukea naurattavia runoja ja nokkelia kommentteja.  Kiitos kaikille osallistuneille.

En väitä vastaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla