Minä leijailen
Mutta siipeni ovat tahmeat
Minä ryömin
Ja polviini koskee.

Olen suoraselkäinen
Sotilaan tytär
(Vaikka isäni suoraselkäisyys rajoittuikin ulkokuoreen)
Miksi nöyristelisin
Haluan ojentautua koko ylpeään pituuteeni
Ja hymyillä tarttuvaa hymyä.

Kuinka pienestä helpotus syntyykään
Ja kuinka pienestä tuska kasvaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pienistä sanoista ystävän
Jonka käsi on kuin Jeesuksen
Se parantaa sut
Se tuomitsee sut
Vai oliko se Jeesuksen isä?

Eläkeläiseksi liian nuori.
Mutta nyt
Pidän lomaa
Rentoudun, annan kaiken kypsyä
Suunnitelmien
Ihmetyksen
Haluan huomata että olen kotona taas.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koti. Se on täällä minussa,
Sisällä jossain.
Aina avoin minulle
Täynnä juuri sellaista rauhaa
Jota tarvitsen.

Se on kuin pehmustettu rasia
Jonka kannen voi sulkea
Kun on ryöminyt sen sisään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla