Tuli vastaan kaunis keiju, se metsässä siivet levällään leiju.
Oli niin kaunis, puhdas ja avoin, että koskettaa koitti peikko peikon tavoin. Vetäytyi keijun siivet suppuun, laittoi itsensä kultaiseen nuppuun, hyvrisi pientä suruääntä, ei pois voinut peikko kääntää karvaista päätä.
Peikosta nousi tuska tulvan lailla, kovaa matalaa mylvintää,
ääntä sydäntäsärkevää. Osasi peikko vaan ääntään käyttää, ei muulla tavalla tunteitaan näyttää.
Avautui keiju nupustaan, kuori itsensä kultaisesta hupustaan, siivet lentoon levittäen, kultaisia hiuksiaan pöyhien, sateenkaaren kirkkaan tavoin asteli eteenpäin avojaloin.
Peikko hiljeni häveten, viiksiään nolona nyppien, häntäänsä vinhasti pyöritellen, hiljaa metsään päin hyppien.
Lensi keiju peikon perään, hiljaa lausahti kysymyksen
"haluatko uuden, - pysähtyi peikko- tilaisuuden?"

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla