Vettä sataa joulukuussa,
pieni lintu istuu puussa;
Laulua se tapailee,
surumielin hyräilee.

Sade, talven valon poistaa,
pimeäään ei tähdet loista.
Synkkää on ja masentaa -
milloin lumen nähdä saan?

Pieni lintu muistaa silloin,
kuinka joskus talvi-illoin,
tähtiä se katseli
ja niitä yksin ihaili.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kohta pesään lensi pieni,
sateen alta paikan tiesi,
jossa aina lämmin hohtaa,
sateellakin valon kohtaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Omaan pesään suloiseen,
emon suojaan lämpöiseen.
Pieni lintu nukkuu slloin,
uusi aamu koittaa milloin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla