vanha keinonahkainen pihakeinu
istumme hiljaa
puhumme ilman sanoja
käymme läpi lapsuuden leikkipaikat
pihakoivun jonka alimmilla roikuimme pääalaspäin
mattojenpesupaikan kosken alapuolella
tunnemme kypsän viljan täyteläisen tuoksun
ahomansikoiden makeuden

vanha epämukava keinu löyhkää kosteaa hometta
istumme hiljaa, siskoni ja minä
vierekkäin, kädet ristissä, villahuopa hartioilla
tavoitimme joitain ainutkertaista
jotain mitä ei enää todellisuudessa ole

Helena Ylikotila