Minun pihamaatani avaraani ei enää ole!
On ruusuaidasta muisto joka
täydellisenä tuoksui ja kukki,
niitä ruusuja unessani leikkaan.
Aikaa matkan kuljin, tienristeykseen,
kulkuni hän ohjasi ken paikkani osoitti,
Hän elämän antaja.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Nyt pihamaani ahdas musta asfaltti
sydämessä synnyinkaupunkini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli pihamaani yksin kuljen muistot mielessäni;
aina avarani ja tuoksu ruusujen!
Seuraa meitä Facebookissa
