Pois kylmiltä katsehilta,
ulkopuolisten ulottuvilta
minä herkät tunteeni vein.
Ne järjen niiteillä nidoin,
ja logiikan siteillä sidoin,
niille piiloppaikan tein.

Ne komeron kätköön kannoin,
aniharvoille avaimen annoin,
jolla ovi sen avataan.
Vaan muilta mä soppeni suljen
ja kuoreni kätköissä kuljen,
jotta turvassa olla saan.

Vieraat opastan ohitseni,
sivu salatun sydämeni,
ja mä peläten kyselen:
Miten käy, jos muurini murtuu,
sen seinät ja sinetit sortuu?
Mihin silloin mä pakenen?

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla