Nousi päivä metsiköstä,
uusi valkeus yleni,
näki lapsen nukkumassa,
piltin pienoisen unessa.
Pieni päivänpaiste sattui
poskelle Idan unisen,
kutitteli kiusallansa,
jopa silmäänkin satutti.
Päivänsäde vekkulisti
vielä kaivoi poskeen kuopan
hymyilikin lapsikulta,
säteen keralla kikatti.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
