Pimeä tulee varhain, yksin,
raskaana se tunkeutuu puistoon
täyttää Tammerkosken rannat
veden käydessä mustaakin mustemmaksi
Haluan takaisin pitkän kirkkaan...
valossa on tyyni katsella kuohuja
kuinka ilon lailla ne pärskyilee hurjasti
tanssien etenevät päämääräänsä
Päästessään yli kannaksen alta siltojen
tyyntyvät Pyhäjärven rauhaan
Niin me teemme! Rakastamme yksinkertaisuutta ja valoa. Kun tulee harmaita ja pimeitä päiviä, huomaa kuinka onkaan valoa ikävä. Mielen mellastuksen jälkeen rauha on kuin se runoissa puhuttu satama.