Joskus tunnen olevani ihan yksinäinen,
vaikka vierelläni on moni ystäväni.
On sydämessä kaipaus ja surun tunne suuri,
se kaivertaa niin sisintä ja on kuin synkkä muuri.

En tiedä kuinka etenen, elämässä tässä,
vain rukoukset taivaaseen, ovat sisimmässä.
On sinne aina avoin tie, siellä meitä kuullaan,
ja pienet huokauksetkin, vaikka toisin luullaan.

On rukous aina paras tie, ihmiselämässä,
kun joskus vaikeaa on tie, on Jeesus aina läsnä.
Hän tuntee meidät parhaiten ja tietää sisimpämme,
jos polku umpikujaan vie, Hän tuntee taistelumme.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ei yksin täällä taistella, vaikka joskus tuntuu siltä,
on hetket pimeimmätkin ain, meidän parhaaksemme.
Kun polku kyynellaaksoon vie, niin siellä taistellessa,
uuteen vaihtuu elontie, on ilo sisimmässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Runoja on niin monenlaisia ja jokainen kirjoittaa omalla tavallaan. En minä ainakaan mitään vikaa tästäkään löytänyt.
Samantapaisia runoja on ollut monta.

On niiiin naivia. taitoja kirjoittaa olisi, mutta ajatusten kahle ja aivopesu näkyy niin selvästi
Hui että kamalaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla