On valomeri suuri,
sen edessäni nään.
On kynttilöiden muuri,
niitä ihailemaan jään.

Ne kätkee surun tunteet
ja kaipuun sydämen;
Siellä elon murheet,
on kaikki tauonneet.

Tänne monet rakkaat,
viime sijan saa.
Ikävä kun valtaa,
niin taivas lohduttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

On elämä vain lainaa,
sen usein nähdä saa.
Täällä murhe painaa,
ne kaikki jäävät taa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun elämänsä antaa,
käteen vahvempaan,
niin Isä huolet kantaa
ja johtaa parempaan.

Taivaan koti kallis,
silloin odottaa,
kun on sydän valmis
ja kutsu kotiin saa.

Ikävä jo valtaa,
kotiin taivaan maan.
Kohta kutsu varmaan,
jo ikikotiin saa.

Lainaus:

hautakirjoituksen muistosanat.Voi että! Onko enää iloisia runoja ollenkaan???

Tämä vain kuvaa uskovan elämän pelkoja ja omasta elämästään eksyneen kirjoittelua.
Luulisi, että usko on iloinen asia, mutta se onkin toisinpäin, pelot valtaavat mielen, kun on pakko Jumalaa miellyttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla