Mä en päästä ketään lähelle,
päätin joskus aikoinaan.
Avaan sydämeni mahdollisimman harvalle,
voinhan olla yksinkin vaan!
Sitten matkustit mun vierellä
sinä tuttu, silti tuntematon
vaikka olin varuillani
yhtäkkiä olinkin suojaton.
Oli päivä jo iltaan vierinyt
kun alkoi keskustelu maittaa,
en enää sua jännittänyt,
ei kai pieni kosketuskaan haittaa?
Mä luotin omaan kilpeeni,
mut sä ohitit sen vaan
teit tilaa sydämeeni
jäit sinne asumaan.
Kohtelit hellästi sydäntä arkaa
teit sen taidolla, varoen,
hellit resuista sieluparkaa.
Enää olla ilman sua tahdo en...
Eh haluaisi luopua susta nyt
kun kaikki on niin hyvin.
Olen vihdoin sut löytänyt,
on ystävyytemme mitä syvin....