Rakas, minä olen hiljaa.
Näin suuren surun äärellä, silmäni puhuvat.
Kyyneleet, ne kertovat niin paljon.

Alaspäin painunut pääni.
Tuijotan kaiverrettua nimeäsi,
enkä vieläkään hyväksy.

Kun astun portista hautausmaalle,
odotan edelleenkin,
että en löydä
hautaasi, koska niin ei kuulu olla.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Silti suunnistan pikkukappelia kohti,
ja todellisuus valtaa joka sopukan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tiedän jo mistä kääntyä,
suljen silmäni, enkä haluaisi
avata niitä.

Mutta silmäni osuvat jo sinun
"leposijaasi".

Sydän tykyttäen lasken tuomiseni.
Sinulla oli leijonan sydän,
leijonan mieli. Siksi leijona, pieni
pörröinen otus kertoo niin sinusta.

Olisin halunnut antaa
sen sinulle jo eläessäsi,
sinua niin kuvaavan
symbolin.

Laitan sen lasipurkkiin,
jossa molemmin puolin
on kaksi sydäntä uurrettu,
sinun ja minun.

Peitän lasipurkin koristekivellä,
koska haluan sisällön pysyvän
yhtä kauniina,
kuin kuva joka minulla
on sinusta.

Sytytin enkelikynttilän,
koska ajatus että
kynttilän lämpö
lämmittää sinua,
ja valo kuljettaa sinua
matkallasi.

Vaikka uskon että
sinä rakas olet jo perillä,
mutta varmuuden vuoksi
haluan valaista tiesi.
Sillä sinunlaisesi leijonamielet
päätyvät enkeleiksi taivaalle.

Tiedän että Jumalan kämmenet
ovat suuret, että
ne suojelevat heitä
ketkä häneen turvaavat.

Suojelusenkeliksi sinä muutuit,
ja kuinka usein katselen taivaalle.
Joskus kun katselen tarkasti,
kuin pilvet muodostaisivat
kasvosi taivaalle.

Rakkaani nyt on kynttilä sytytetty,
esineet kauniisti aseteltu,
minä vietän hiljaisen hetken.
Suljen silmäni kerron
äänettömästi rakkauteni.
Lausun laulun säkeistön
joka merkitsi sinulle
lähestyvää kesää,
ja pääsemistä
sinulle paikkaan mitä
odotit joka kesä.

Rakas siihen paikkaan
jäi niin paljon muistoja.
Halusin kaiken jäävän
siten, että palaisimme vielä.

Minä avaan silmäni,
palaan todellisuuteen.
Taakseni en katso,
en koskaan.

Minä ohitan pikkukappelin,
minun askel hidastuu,
olen jo portilla,
minä suljen oven
"sinun maailmaasi".

Minä olen niin tyhjä.
Sinut on aina
niin vaikea jättää,
on kuin osa sinua
olisi lähelläni
kun olen haudallasi.

Miksi tämä ikävä
on niin pohjaton.

Kaipaan lämpöäsi,
haluaisin katsoa sinisiä silmiäsi.
Tulla lähellesi,
pitää sinut niin lujaa lähelläni,
ettei kukaan voisi sinua ottaa pois.

Missä vain olen,
missä kuljen,
olet aina mielessäni.

Rakkaudessa on niin paljon voimaa,
eikä se voi sammua,
ei silloin kun tuntee syvästi.
Sinun liekkiäsi ei kukaan
enää voi puhaltaa henkiin,
mutta rakkaus jota edelleen tunnen,
se palaa ikuisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla