Reumaiset sormet hamuaa

tilkkutäkin lomitse aamulla,

rakastaan etsii unten horteessa

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

ihmisen lapsi ihmisen lasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suupielet ja huulet rutussa,

sadointuhansin sanoin, huokauksin,

ilmituonut tunteita, tunnelmia,

joskus kuiskannut: rakas, rakasta.

Harmaakaihinen haalennut katse

tavoittaa rakkaan tavan takaa

aamukahvipöydässä, lehden taitse.

Rakkaus on rypsiöljymme.

Lonkat naksuu ja polvet paukkaa,

henkikin pihisee ja keuhkoissa vinkuu,

silmissä heittää ja päätäkin jomottaa.

Silti, armaani, hitaaseen valssiin tuu.

Vielä maistuu suukkojen mesi ja hunaja,

yhä kuohahtaa kehoissa kiihkojen kosket.

Vaikka kaikki muu vietäiskin vanhuksilta,

jää aina jäljelle rakastamisen oikeus ja ilot.

Vierailija

Kyllä se rakkaus pistää öljyä niveliin vanhemmallekin.  Antakaa vanhusten rakastaa ja rakastella, se on kaunista.

 

Vanhusten välistä rakkautta ei aina hyväksytä.  Miksi?  Rakkaus ei ole nuorten yksinoikeus.

Vierailija
Vierailija

Kyllä se rakkaus pistää öljyä niveliin vanhemmallekin.  Antakaa vanhusten rakastaa ja rakastella, se on kaunista.

 

Vanhusten välistä rakkautta ei aina hyväksytä.  Miksi?  Rakkaus ei ole nuorten yksinoikeus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla