Onpas ratsusi taas päässyt laukkaan,
eikö väsymys iske jo pieneen raukkaan?
Mitä kummaa sä runoratsullesi syötät
millä satulalla sä sen oikein vyötät?
Kun sen tuolla tavoin laukkaamaan saat,
valloitat pian liian aikaisin sydämeni maat.

En ole tän kaiken suosion arvoinen,
olen vain nainen, tuiki tavallinen.
Mistä lie päähäsi saanut olet sen,
että jokin tekee musta niin erikoisen?

Olen hyvin tavallinen tallaaja vain,
varsin mitättömän varrenkin sain.
Ei musta missiä saa tekemälläkään,
ei riitä pituus, eikä pärstäkään.
Mahtuu minunlaisia neljätoista tusinaan,
en ole ainutlaatuinen, en konsanaan!

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Älä siis väsytä ratsuasi suotta,
ei se näin jaksa neljääkymmentä vuotta!
Siispä oman ratsuni pilttuuseen vien nyt,
ei se laukasta koskaan edes tiennyt.
On ratsuni tää niin keskinkertainen,
ei millään tapaa omasi vertainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Parhainkin ratsu kaipaa joskus lepoa,
ei kannattele runon siivet väsynyttä hepoa.
Joten annathan ratsusi välillä levätä
ja voimia uusiin koitoksiin kerätä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla