RAUHANMAAHAN

Rauhanmaata kohti,
askeleeni vie.
Vaikka monta kertaa,
vaikea on tie.

Vaarat vaanii, väijyy,
tiellä uhaten.
Enkelijoukko säilyy,
matkaa varjellen.

Joskus erämaassa,
kulkea mä saan.
Sudet ulvoo haassa,
pelon tunnen vaan.

Siellä yksinäisen,
avunhuuto soi.
Tuuli vinkuu jäinen,
kun on aamunkoi.

Virvoitusta kaipaan,
saavun lähteen luo.
Siinä viivyn aikaa,
elon vettä juon.

Rakkauden virta,
hiljaa koskettaa.
Lunastuksen hinta;
taivas lohduttaa.

Kohta ilon tunnen,
virvoituksen saan.
Eteenpäin taas kuljen -
erämaa jää taa.