Ei, Ei!,
Periksi en anna,
tuon vempaimen selkään
en kapua.

mahtavat puheet
ovat jääneet.
Nurkassaan ystäväni
jo odottaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Monet ovat pienestä asti olleet pyärötuolissa
Olen nähnyt miten sinnikkäästi pieni poika
käveli lujaa kyytiä sellaisen rollan tapaisen
apuvälineen kanssa .Ihan kyyneliin asti liikutuin
Ovat vielä usein niin iloisia ja valoisia
luonteeltaan ja kai sitä ei muuten jaksa
kun hiukka huumoilla. Usein vielä kovat kivut
leikkauksista tuskallista parantua
Erittäin Pahalta tuntuu myös ihmisten
pelko erilaisuutta kohtaan. Aina on iso kynnys
joutua luopumaan jostain, vaikkapa
terveydestä. Täytyy vaan sisäistää
asia itsellensä. Mene ainakin ulos rollan kanssa
ja varo liukkaita kelejä, pienikin liikunta
on aina hyväksi ei jäsenet jäykisty
Kyllä se siitä sujuu eiks jotenkin sanota, että
kun asiaa on tuumaillut, runonkin rustannut
niin on jokun puoleksi tehty Tsemppiä sinulle

Viestini oli täyttä asiaa, eikä ollenkaan tarkoitettu herjaukseksi, vaan päinvastoin ilmaiseksi neuvoksi ja opetukseksi. Olen itse tehnyt työelämäni jumpparina (25 v), 18 vuotta sitten sairastui MS-tautiin ja työkyvyttömyyseläkkeellä olen ollut 14 v. Vammaisneuvostossa olin mukana 12 v.

Jumppari

Sisältö jatkuu mainoksen alla