Luulin Sinun jo minut hyljänneen,
syntisraukan erämaahan jättäneen,
itkin, sydän verellä rukoilin.
Syntikuormani sinulle lahjoitin,
ristis juurella huusin ja vaikeroin,
Herra, tässä olen, epätoivossani anoin.

Tunsin taakkani painavan,
tiesin, rikkonut olin tahtosi rakkahan,
kuin syntinen nainen kyynelin,
jalkojesi juurella lainehdin.
Sinulta anteeksi hiljaa anelin,
Herra, näe minut, sydämessäni pyytelin.

Paljon tarvittiin taakkaa painavaa,
kunnes sait kovuuteni sulamaan,
kauan erämaassa piti taivaltaa,
ennen kuin löysin ristisi armahtamaan.
Aivan tyhjänä, avutonna edessäsi,
Herra, ota minut, huusin polvillani.

Kuin enkelin siiven kosketus,
oli suloinen sinun vastaus,
kun taakat synnin anteeksi annettiin,
minut jaloilleen taas nostettiin.
Rakkautesi virtasi sydämeen,
Herra, pidä kiinni, sinua tarvitsen päiviin tuleviin.

Ei jäänyt rakkautesi pelkkään kosketukseen,
kuin ihmeen teit kaikkeen rikkoutuneeseen,
Sinä eheytit sen, minkä olin rikkonut,
uuden mahdollisuuden minulle annoit nyt.
Näytit, miten toista tulee rakastaa.

Herra, opeta, etten lankea uudestaan.