Ajattelin ennen runoista,että niiden täytyy olla
riimiteltyjä,onnen huokaisuja,
vailla totuuspohjaista unelmointia.
Itkun ja murheen,ilon ja surun sekasortoa.
Mutta nyt huomasin että omat kirjoitukseni
ovat myös samaa asiaa,vain todellisuus
pohja on todellinen.
Tunteet eivät kaipaa riimittelyä, ne ovat
sen hetken todellisuus.