Ystäväni Kikan, runoryhmä Perhosten vetäjän muistolle
Kunpa voisin olla perhonen
satumaisen kaunis
ei suinkaan mikään harmaavarpunen.
Voisin elää kevyesti liidellen
pikkupiruetit ilmaan piirrellen.
Kunpa voisin olla perhonen
malliesimerkki Luojan pienten ihmeiden
iloks' aran, yksinäisen ihmislapsen
olkapäälle voisin lennähtää
joka kenties muuten vaille toisen
kosketusta jää.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Päättyy kesä, päättyy lentos
herkkä kaunosielu, runoperhonen.
Kuitenkin teit kaiken
mitä tehdä piti
elit enkelapuun luottaen.
Jätit sydämeeni muiston monivärisen,
jossa hehkuu kaikki sävyt,
rakas ystäväni Kikka,
runoperhonen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
