Käyn keväiseen metsään utuiseen,
sisälle astun poluillensa hetkeen,
ennen kuin hämärä lskeutuu.
Tuoksuaa kielonkellot kuin vienosti soiden,
ja lintuset unipuun löytää,
kaikki aistini avartua saa;
täytyy minun uskoa Jumala olet,
katsot minuakin hellästi rakastaen,
kuin omaasi.
Armollinen ymmärryksesi
sataa ylleni kuin olevaisena usvana
sisälle sydämeeni asti, niin kuin
virvoittava sade rikottuun maahan
elvyttämään kylvetyn kasvuun!

Metsä uudessa vehreydessään
kanssani levollisena huokaa:
saa uusi tulla, kasvaa saa rakkaus!