Löysin vanhan Molla-Maijan kätköistä laatikon.
Olemukseen resuiseen, muistoja kätketty on.
On iloja, on suruja ja paljon rakkauta,
tuon Molla-Maijan omistajaa en koskaan unohda.

Molla-Maijan omisti mun oma äitini.
Hän vanhuutensä päivinä sitä paljon sylitti.
Me lapset poissa maailmalla, isämme taivaassa.
Niin usein nukke meidät sai, äidille korvata.

Sitä sylissänsä piteli, poskea silitti,
kuin parhaimmalle yställe sille jutteli.
Sanomaton yhteys heidän välillään vallitsi.
Niin herttaisesti Molla-Maija äidille hymyili.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nyt Molla-Maija jokaista tahtoisi muistuttaa,
sen sanattoman viestin, sulle tahdon osoittaa:
”Vaikka ovat ajat muuttuneet ja arvot maailman,
sun tahdon vanhempiasi aina muistavan.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla