Kylmästä värisee ruusupuu,
illan hauraus siinä liikkuu.
hän vielä muistojaan kantaa,
yksin katsoo taivaanrantaa
ja tuulen kuiskaavan kuuli
min kerran kuulleensa luuli,
siinä näky kaukaista aikaa
jolla unenomaista taikaa.
-- Sinä juhannusruususta kukan taitoit
sen hymysi kera hiuksiini laitoit.
eilisen illan jo huomenen
aamussa unhoon jätit,
tuon pienen, kauniin sanan
toisen korvalle kuiskasit.
Minä onnenmurusen toivoksi,
voimaksi suljin
missä mä kuljin.

Ruusut kuihtuivat
helmet oksille jäätyi,
hän haurain askelin kulkee
ja ovensa sulkee.

Tuota pientä, kaunista sanaa
hänelle koskaan sanottu ei.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla