SYDÄMENI JÄÄVÄN NIIN TAHTOISIN IKIUNESTA NOUSEVAN TAHTOISIN RAKKAUDELLA TOIVON SEN TÄYTTYVÄN ILOLLA SEN ONNELLISUUDELLA ILOITSEVAN. SILLOIN KUN AJATUKSENI HARHAILEVAT OLISITKO MINULLEKIN TURVANA. SYDÄMENI SURISI MUUTEN YKSINÄÄN. JÄISI AIVAN PIMEÄÄN. KUN KULJEN POLKUANI NÄÄN POLUN PÄÄSSÄ ALKAA VALO JÄLLEEN HÄÄMÖTTÄÄ. SIRUTKIN SÄRKYVIEN PARANTUVAT KIVUTKIN LOUKATTUJEN EHEYTYVÄT.IHMINEN NOUSEE JALOILLEEN SYDÄMENI ASUNTOON IKUISEENTULEE UUSI KEVÄT AAMUINEEN UUSI VALO VESIVIRTOINEEN. SAMMUMATON RAKKAIDEN KIPINÖIN UUSI PÄIVÄ HELMINÖIN.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

15.30   Kiitti !     Tämä ihmiselo on monenlasta tunnetta ja selvitymistarinaa täynnä. Mutta miten paljon saammekaan kun on aitoa oikeaa rakkautta ja luottamusta vielä olemassa. Runosi toi näitä kaikkia osa-alueita  niin hyvin  esiin.   ♥♥♥

Sisältö jatkuu mainoksen alla