Syksyn sateessa astelen
jalkani lätäköissä kastelen.
Vauhdilla täytyy porhaltaa
muuten keli voi lannistaa.
Ruska hehkuu ympärilläin
lits läts, näin mennään eteenpäin.
Turha tuskaan on itseään tainnuttaa;
ilo ilmaista on, antaa sataa vaan!
Syksyistä polkua astelen
jokin elämäntaika ihmeellinen
takkiin tarttuu ja sisintä lämmittää,
metri metriltä kulku on kevyempää.
Lits läts - tämä on elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
