Istun saunan lauteilla,
mietteissäni juuri.
Tuli räiskyy uunissa
ja loimu on niin suuri.
Ikkunasta katselen,
järvi näkyy sieltä.
Syksyn lehdet lentelee,
se puhuu ajan kieltä.
Löylyä vain heittelen
ja kiuas riemuin pauhaa.
Sitä riemuin kuuntelen,
se luo mielen rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Täällä huolet unohtuu
ja mainen elon taakka.
Sielun rauha syventyy,
ihan pohjaan saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saunassa nyt istun vaan
ja nautinto on suuri.
Ihminen on tomu vaan,
sen ymmärrän nyt juuri.
Hän hetken aikaa kukoistaa
ja loistaa elo mainen.
Vaan illan tullen katoaa -
on elo haihtuvainen.
Siispä päivän kerrallaan,
kuljen elon tietä.
Joka hetkeen voimaa saan,
Luojan luota sieltä!
Seuraa meitä Facebookissa
