Mitä antaa voi sielunsa lunnaiksi,
kun päättyy ihmisen retki.
Kun saavumme Elämän portille
ja koittaa tuomien hetki.
Ei auta maalliset mammonat,
ei hyvät teotkaan täällä.
Ei mainen valta-asema,
joka ollut on maan päällä.
Vain verellä pestyt sydämet
ja puku tahraton aivan,
riittää lunnaiksi ihmisten
ja avaa portit taivaan.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sen Jeesus meille lahjoittaa,
Hän pestä voi sydämemme.
On kaikki suurta rakkauttaan,
Hän on Elävä Lunastajamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
