Kuin yhtä sielua olimme,
sinä ja minä,
Tiesimme milloin toista surettaa,
ilo toisen posket hehkumaan sai,
välimatka ei meitä häirinnyt,
tunsimme toistemme kuulumiset.

Oli ihmeellistä tuntea,
että toinen oli sydämen asukas,
oli ihmeellistä kokea,
että syvällä sydämessä oli asukas.

Niin lämmin ja rakas yhteys
niin aito oli sielujemme läheisyys,
ja siksi on viiltävä kipu,
erossa jäähyväisten.