Hämärän tultua saavuit luokseni,
hymyilit,
sanoit tulleesi vuokseni.
Hymysi ulottui silmiisi saakka,
lämmitti sydäntäin,
keveni harteilta taakka.
Me istuttiin ja juteltiin vaan,
kello kulki,
sait mut nauramaan.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Tunnuit lämpöiseltä vierelläin,
kuin silloin joskus,
olit aivan lähelläin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieroit niskaani käsin herkin,
nautin,
huomasit mun syntymämerkin.
Aika riensi, sun oli mentävä,
käännyit,
sanoit: Kiitos rakas ystävä.
Portiltakin takaisin palasit,
tulit,
ja vielä kerran halasit.
Tässä vaiheessa sängystäni heräsin,
hymyilin,
muistini kätköön uneni keräsin.
Ehkä ensi yönä taas tavataan,
unimaassa,
ei ole meille paikkaa muutakaan.
Seuraa meitä Facebookissa
