Kun palaan siihen,kun ensi kertaa sut näin.
Takerruin silmiis niin sinisiin.
Niin rehellisiin niin upeisiin.
Sydämeni hakkasi,kuin oveen joku koputtaisi.
Kun oven aukaisin,ymmärsin.
Paluuta ei enään ole.
On yhteiselomme tuonut mukanaa,
Niin paljon hyvää,niin paljon kaikkea surkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Ei rakkautta toisiamme kohtaan,ole tuhonneet ,edes
myrskyn tuomat hyökyaallot,
ei jäädyttänyt ole talven routa.
Ei hukuttanut ole syksyn sateet,
eikä tuulen puhaltama kylmyys.
Rakkautemme palaa tulen lailla,
se keinuu aallon pinnalla,
se lämmittää kylmyydessä,
se pintaan nousee kuin koho.
Liitää kuin lintu ja on yhtä uskollinen kuin bumerangi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksin kaiken puolitamme,
murheet ja surut yhdessä jaamme.
Ilot ja onnet täten arkistoimme.
Seuraa meitä Facebookissa
