Runotar rajakorpien
sievästi sanasi soivat
hempeästi helkähtävät
totisina tummaisina
kipeästi kouraisevat
samanlaiset sielunsydet
mielenpintaa musertavat
kaamoksessa kohmeisena
talvi tajun tylsistytti
hällävälit herätteli
alimmaisen aallon alle
pohjamutiin painallutti
itseltäni ilot itki
tyhjyys tauti toimettomuus
rutaan runnoi ruumisparan
sielläkin silti sävelen
kaihoisana kuullostelen
sielunsiskoni sanaset
riimitykset runottaren...
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
