On auringon silmillä pilvien myssy,
syyspuhrin palkeet lämmintä ei.
Lintusaarella koira, mies sekä pysy
kaislarantojen ihanan rauhan vei.

Pesäkivellään sorsa yksinäinen
hiljaa joikuen suruaan kuuluttaa:
"En murheelta olla voi pystypäinen,
muiden mukana muuttoon kiiruhtaa.

Kun tulimme keväällä laatimaan pesää,
oli auringon lämpöä, rauhaisaa.
Me munimme, haudoimme pitkin kesää
sorsapoikueen elävää untuvaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Moni ojensi leipää ja lempeää kättä,
kesän ruokki emon ja poikueen.
Tänään ampui puolison häpeämättä.
Kuka enää luottaisi ihmiseen?

Kotirantaani minäkin kuolla soisin
kuin armas elämänkumppanikin.
Tuskin siipiini kuitenkaan luottaa voisin,
lentoon ampuivat aikanaan isänikin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuolla taivaan rannalla rakkaani varmaan
soutaa rauhassa minua odotellen.
Siellä kerran saan kohdata ammutun armaan
vailla muuttohuolia huomisen."

Sisältö jatkuu mainoksen alla