Jo kastui silmäni suolaveestä
kun ammuttiin sorsa nenäni eestä
Tuo kesäisen järven kumppani oiva
ei laulunsa ain niin ollut soiva

Siltikin elävää ikävä tullee
ol muotonsa komea - muhkee ja pullee
Olinhan antanut einestä hälle
sinisulka ystävälle

Oi metsämiehen jos syöttänyt oisin
ois tarina tää ehkä mennyt toisin
Ei lintua olisikaan ampunut hän
olis elohon jättänyt ystävän

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla