Missä olit esiäiti.
Katsoitko pirtin ikkunasta pihanmaata, kun laskeva aurinko hyväili
nurmea.
Rukiin lauluun nukahti pienokaisesi.
Missä olit esi-isä.
Kyntäessäsi pellon vakoja, unelmoitko paremmasta huomisesta.
Hallattomista öistä.
Viljasta, jonka aurinko kuultaa.
Teidän kätenne jäljet aika patinoi.
Teidän kätenne jäljet, vaikette itse sitä tieneet, tekivät meille tien
mitä kulkea.
Unelmanne siirtyivät ettnpäin, kohti uutta aikakautta.
Esiäiti, esi-isä,
se usko ja toivo säilyivät.
Me kohtasimme teidät niissä.
Ja meidän jälkeemme tulevat.