Kulki poika korvessa synkeässä,
kuusten varjossa, melkein pimeässä.
Ei tajunnut poika, mihin kulki hän.
Rinnassaan tunsi pelon niin viiltävän.

Poika aatteli viekö polku oikeaan,
ei halunnut eksyä harhailemaan.
Sillä kaikkialla niin synkältä näytti,
pienenpojan sielun kauhulla täytti.

Hämärässä on niin kammottavaa,
kuunnellella metsänääntä humisevaa.
Aivan yksin korvessa synkeässä,
kukaan ei ole huolta pitämässä.

Pientä poikaa pelko niin ahdistaa,
eikö mistään apua hätään saa.
Ei oo isää, ei äitiä suojelemassa,
pientä poikaa vaaroilta turvaamassa.

Silloin kuulee pienen kuiskauksen:
-Älä pelkää ! ain´sua suojelen,
ei turmaa mitään voi sinulle tulla,
kun kätesi pieni on kädessä mulla.

On metsässä aivankuin valoisampaa,
kun enkeli poikaa opastaa.
Metsä synkeä kauaksi taakse jää,
koti edessäpäin jo häämöttää.